Siitä onkin aikaa kun viimeksi istuin alas kirjottamaan.. YLI VUOSI! Viime kevät oli jos jonkinmoista menoa täynnä. Autokorttia, S pääsi armeijasta pitkän odotuksen jälkeen, aloitin uudet työt jne. Tuntuu, että olin kokoajan menossa ja siinä menohuumassa jäi sitten bloggailukin aika täydellisesti kakkoseksi. Mulla on aika paljon kiinni kirittävää, joten pidemmittä puheitta..
Kuva: weheartit
VIIMEVUODESTA TÄHÄNPÄIVÄÄN:
Saan aina mielettömästi virtaa keväisin, yhtäkkiä kaikki tuntuu mahdolliselle ja herään ikäänkuin talviunesta tähän maailmaan ja tähän päivään. Yht'äkkiä sitä huomaa että talvi on takanapäin ja päivät vaan pitenee pidentymistään. Mä innostun elämästä aivan eritavalla keväisin.Mä niin rakastan aurinkoa ja sen tuomaa energiaa! Istuttiinkin kesällä monet kerrat vaan ihailemassa auringonlaskua ilman kiirettä mihinkään. Enkä malta odottaa tulevaa kesää.
Mä myös pätkäsin uskollisesti 3vuotta kasvattamani tukan oh! niin trendikkääseen long bob -malliin. Syytä olikin! Nimittäin ei ole vielä kertaakaan tullut ikävä sitä ''haituva siellä -toinen täällä'' latvaa.
Mun tänhetken aivan luottokampaus -laineet. Helppo ja huoleton look -sopii siis mun tyyliin arjessa kun illanvietoissakin:)Tällä voi myös helposti hikihatussa huhkia töissä pitkin varastoa päivän eikä silti näytä hirveen pahalle kun pääsee töistä;)
Mukaan on mahtunut myös railakkaita, nauruntäyteisiä tanssi-iltoja kera ihanien ystävien. Mä oon nauttinut jokaisesta illasta jonka oon saanut viettää mitä ihanimpien uusien -ja vanhojen tuttavuuksien seurassa.
Me myös muutettiin uuteen asuntoon. Oli todella haikee fiilis lähteä ekasta kodista viimestä kertaa ja jättää avaimet pöydälle. Tää kämppä oli täydellinen ensimmäinen asunto. Tossa asunnossa mä otin ensimmäiset itsenäiset askeleet ja siitä me S:n rakennettiin ihan oma koti kirjaimellisesti alusta asti. Mä en ikinä unohda niitä ensimmäisiä iltoja S:n kanssa tyhjässä kämpässä kun ainoat huonekalut oli tv ja petauspatja. Hassua, miten asiat on muuttunut vuosien varrella. Niin, nykyään meillä on jo muitakin kalusteita jotka jopa sopii yhteen toistensa kanssa! Hahah.. Niin hyviä muistoja!
Me tehtiin kesällä pieni viikonlopun mittainen reissu keskisuomeen ihan vaan mökkeilemään, rentoutumaan ja ennen kaikkea -syömään hyvin! Mä olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa.Mä rakastan mökkeilyä. Kalastettiin, saunottiin, syötiin, naurettiin, rentoiltiin, grillattiin. Mun pieneen suuhun leviää niin levee hymy vieläkin kun tätä reissua muistelee. Kaikki oli niin täydellistä.
Mä en itseasiassa viimekesänä uinut paljoa, E:n kanssa me innostuttiin pyöräilystä ja parikin reissua tehtiin polkemalla täysiä pitkin kaupunkia. Käytiin kans aika paljon rannalla. No.. just senverran kun molempien aikataulut osui yhteen. Mä en oikeestaan paljoa rusketu,pisamat saan sensijaan kyllä esiin.
Ei lisättävää. Hyvin on syöty ja ruoka on ollu hyvää sekä ravintoloissa, että kotona.
Viimeisin uusivuosi oli ehkä parhaimpia mitä muistan! Lähdettiin isolla porukalla keskisuomeen mökille, jonka meiän tehopariskunta oli meille vuokrannut innostuksissaan. Pojat vietti mökillä melkein viikon ja me tytöt tultiin sitten rauhaksiin perästä -eihän me muuten oltais pysytty millään poikien perässä. Oli paljua, oli ihana porukka, paljon naurua, ruokaa, pelejä, saunaa. Oli aivan kaikki mitä ihminen voi toivoa. Eikä ainakaan macho fantasticon sanat jääneet kellekkään epäselviksi!
Mä olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni firman pikkujouluissa. Oon niin onnellinen siitä, millasessa porukassa saan työskennellä. Mä nautin asiakaspalvelusta aivan mielettömästi, nautin kun onnistun, nautin myös työn antamista haasteista. Tää viimeinen vuosi on vaan vahvistanut sitä, mitä haluan oikeasti tehdä isona. Mä koen yhäkin mieletöntä innostusta aamuisin kun töihin lähden.
Seuraavat kuvat onkin pientä sneak peakkia meidän uuteen kotiin, jossa ei vielä olla edes tupareita viettämään:
Mä oon kokoajan tykännyt tästä kämpästä, mutta vasta viimeaikoina tää on alkanut tuntua kodille.Ollaanhan me tässä jo huimat 3kk asuttukin. Ensin oli hassua tulla kotiin kun tuntui, että ihan kun jossain leirillä ois ollut. Mulla oli myös mielettömiä vaikeuksia saada toi olohuone toimimaan..kun kuudetta kertaa viikon sisään kääntelin kalusteita ympäriinsä hikipäässä, niin alkoi löytyä se oma järjestys -ehkä se toi myös kodin tunnun. Makkarikin löysi mallinsa ainakin hetkeksi vasta viimeviikolla. Tutut onkin naureskellut sille, miten mä aina jaksan vaihtaa järjestystä. Se on hyvin yksinkertaista: Saan idean -ja toteutan sen ajattelematta sen enempää.
Parveke on tän asunnon parhaimpia puolia, enkä millään malta odottaa että säät vähän vielä lämpenee niin saisi enemmän käyttöön senkin. Suunnitelmissa onkin perustaa pieni parveke puutarha.Onko musta oikeesti tullut näin vanha, että haaveena on oma puutarha :D. Teoriassa se kuulostaa ihan täydelliseltä aamulla noukkia salaatit leivälle itse kasvattamasta puutarhasta lintujen laulellessa.. Käytännöstä en tiedä mut ajattelin saada homman toimimaan.
Pääpiirteittäin tässä tais olla viimevuoden tärkeimmät ja mieleenpainuvimmat tapahtumat.
Kaikenkaikkiaan mä olen tällähetkellä todella tyytyväinen elämääni. Vaikka tää postaus näin ensisilmäyksellä onkin aika siirappista 'elämä on ihanaa' -tekstiä, niin on mukaan mahtunut myös paljon alamäkiä ja niitä hetkiä kun tuntuu ettei mikään onnistu tai riitä, mut miltäpä ne ihanat hetket tuntuis jos aina olis oikeesti vaan ihanaa. Mä luulen että siihenkin kyllästyis -tai ainakin mä kaipaan vähän niitä haasteita välillä:)
Toivon, että innostuisin kirjoittelemaan lisää, sillä onhan tää aika lepposta ja rentouttavaa puuhaa!
Loppuun vielä tänhetken aivan lemppari biisi, en voi olla hymyilemättä kuunnellessani tätä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti